Ei malttanut, ei!
Oli pakko päästä jo käymään jossain, vaikka lunta on munille asti ja hanki kantaa. Kyllä nämä mieluummin ovat vielä hiihtokelejä, mutta minkäs teet, kun himo iskee.
Olen seuraillut lähistöllä erästä kaivuutyömaata. Uutta kunnallistekniikkaa uudelle asuinalueelle veteleevät. Sinnehän sitä piti pyhäpäivän iltana suunnistaa. Olivatpahan työmiehetkin ja pelottavat mestarit sekä päällikötkin vielä mämmin sulatuksessa.
Olin jo lataillut bulgaarietsimeni akut ja kaivellut esiin lapiot, hanskat, kumpparit ynnä muut tarpeelliset ja suoritin pienen koeajon kotipihalla. Pitänee lippu pystyttää pihaan, sillä mielenkiintoinen signaali jäi odottamaan jääkerroksen sulamista.
Paikan päällä rensselit niskaan ja eiku metsän siimekseen.
Paikka on mielenkiintoinen ja harmittaa, kun se jää pian talojen alle. 1648 vuoden kartassa näkyy jo pellot, joiden poikki uusi tie ja kunnallistekniikka menee ja talot tulevat osittain myös näiden päälle. Aiemmin olen käynyt paikalla vain hätäisesti, mutta nyt tuleekin kiire, jos jotain aikoo maan alta pelastaa.
Kuinkas ollakkaan, jo ensimmäisen hyvän piipin kohdalla huomasin, että mahtoi tulla vesiperä (jääperä). Pintamaa oli sulaa vain pari senttiä ja sen alla kivikovaa, jäistä maata. Voi mullinturpa! No, sinne jäi nyt varma kultaraha tai kuparinen nyt ainakin tai repäisykorkki sitten. Puolisen tuntia kiertelin ja kiusasin itseäni. Puolikymmentä hyvää signaalia ja kaivamatihan ne jäivät. Ei viitsinyt lyödä lommoille aarteita.
Jos, ei reissusta muuta, niin tulipahan esiteltyä tätä jaloa harrastusta uusille tuttavuuksille. Viisi poijankoltiaista seurasi aikansa touhujani ja uskaltautuivat viimein juttusille. Poikia kiehtoi kovasti, mitä maan alta voisi löytyä ja mitä on löytynyt. Mukavia poikia olivat ja katosivat pienen rupatteluhetken jälkeen takaisin seikkailuihinsa lumi- ja hiekkavallien kätköihin.
Hmh! Pikkupoikahan se minäkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti